Sofia Sinisalmi

”Peruslepuskilaisen” Sofia Sinisalmen kisaratsu vuodesta 2018 lähtien on ollut Go-Flytohigh. "Gee" on 31.5.2011 syntynyt hollantilainen lämminverinen ratsuhevostamma, väriltään tummaruunikko. Sen isä on Zavall VDL ja emänisä Sovereign Bill xx.

Sofia on Leppävaaran ratsastuskoulun monivuotinen tehoryhmäläinen, joka kävi tallilla 7-vuotiaasta lähtien. Tämä taitava ratsastaja oli vuosien ajan tuttu näky Majoranin seurakisoissa sekä koulu- että estepuolella ja vaativista ratsuista huolimatta hän on yltänyt seuramestariksikin ja edusti Majorania myös tallin ulkopuolisissa kisoissa. Leppävaarassa ratsastamisen hän lopetti alkuvuonna 2017, kun Ave hankittiin.

Edelliset kaudet:

Kausi 2019: Geen kaa sujunu hyvin ja meillä on ehjä eka kausi takana! Ollaan hypätty 110-115 cm -tasolla napaten satunnaisia sijoituksia. Se on tosi kultainen ruusukehai, mutta ratsastaja on unohtanut ratoja enemmän tällä kaudella kuin koko elämänsä aikana :D Kovin saavutus oli nuorten aluemestaruus kultaa 115 cm tasolta. HIHS:iin ei ikävä kyllä päästy pikku aikataulutusongelmien takia.

Kausi 2018: Meidän kautemme oli lähes yhtälailla epäonninen kuten viime vuosikin. Vuoden alkupuolella hevonen oli taas saikulla pariin otteeseen. Ehdimme käydä lähinnä pikkukisoissa, sillä kaiken lisäksi rokotuksien kanssa tuli säätöä.

Kesä oli meille aktiivisinta aikaa, kun pääsin Hollantiin treenaamaan ja kisaamaan :) Siellä kuitenkin päätettiin tehdä aika radikaali muutos ja vaihdettiin hevosta. Päätös oli vaikea, mutta tuntui oikealta. Lisää epäonnea sattui, kun uusi hevonen ei ollutkaan, mitä odotettiin. Yritys oli kova, mutta emme löytäneet uutta lyhyessä ajassa ja niinpä tulin Suomeen syyskuussa ilman hevosta. Etsinnässä uusi heppa.

Kausi 2017: Ratsastin tammikuussa vikat kerrat vanhojen kuvioiden mukaan ratsastuskoululla ja vuokraponin kanssa. Helmikuussa löydettiin sopiva heppa, kwpn-tamma (hollanninpuoliverinen) Ave. Ave asustaa Gumbölessä ja on syntynyt vuonna 2005. Ekoissa kilpailuissa käytiin huhtikuussa. Ave on herkkäluonteinen ja kuuma tamma, joka rakastaa hyppäämistä. Se on luonteeltaan erittäin kiltti, vaikka kertookin mielipiteensä aina suoraan. Tutustumisen jälkeen siitä on kuoriutunut heppa, joka tekee kaikkensa ratsastajan puolesta ja jolla on suuri sydän.

Loppuvuosi oli sairausloman ja klinikkakäyntien värittämä, toki hyviäkin jaksoja mahtui mukaan, treenejä ja kisoja kesällä. Joulukuussa aloitettiin pikkuhiljaa kuntoutus selästä käsin. Ennuste on hyvä ja heppa alkoi olla jo oma itsensä. Toivoa on vielä ♥

Kausi 2016: Päätettiin 2016 alussa, että me aiotaan lähteä Jessyn kanssa maailmalle. Kaikki esteet selätettiin ja päästiin kiertämään keväällä eri kisoissa 80 cm ratoja sekä osallistuttiin Power cup -sarjakilpailuun. Sarjakilpailun toimesta päästiin starttaamaan ekat 2-tason kisat.

Kesällä koimme ylä- jaalamäkiä, mutta huippureissu oli Ainossa elokuussa puhtailla 80 cm ja 90 cm radoilla sijoitusten kera.

Käytiin myös koulupuolella kisaamassa mm. Ypäjällä poniderbyssä. Tajuttiin myös mahdollisuutemme päästä Helsinki Intertanional Horse Show:uhun ja ehdimme kerätä viimeiset puhtaat radat semifinaalia varten.

Helsinki International Horse Show on se jokavuotinen kohokohta. Muistan ensimmäisen kertani katsojana HIHS:issä, joka oli vuonna 2014. Olin tuolloin aivan ällistynyt, kuinka upeita ratsukoita sainkaan katsella. ''Tapahtumista parhain'', ajattelin. Siitä lähtien olen käynyt siellä joka vuosi katsojana ja tänä vuonna kilpailin itse HIHS:n Amateur Tourilla.

Alusta saakka radalle pääsy tuntui vaan unelmalta, jonka ratsastuskoululaisen oli täysin mahdoton tavoittaa. Toisin kävi! Oli aivan upea fiilis Ypäjällä semifinaaleissa, kun saatiin käsiimme finaalipaikka jäähallilla.

Groomien kanssa saavuttiin jo edeltävänä päivänä ennen kisoja itse kisapaikalle kovan stressin vallassa, mutta suuri innostuksen tunne pamppaili kuitenkin rinnassa. Suurin hetki oli, kun asteltiin viimeisiä askelia kisakentälle, taluttaja päästi irti ja jäätävän suuri halli aukesi eteemme.

Kaikki meni rehellisesti sanottuna kuin elokuvissa, eli lopulta täydellisesti pienistä jutuista huolimatta. Nappasimme puhtaat radat ja ekana päivänä ylsimme jopa kuudennelle sijalle. Poni suorastaan loisti radalla ja ratsastajan hymy ei vaan voinut olla leveämpi. Vikana päivänä sovittiin groomien kanssa, että tuuletan, jos menee hyvin. Totta kai tuuletin.

Värikkään kauden huipensi HIHS ja silloin en voinut olla hymyilemättä, sillä olin maailman onnekkain ratsastaja ikinä.

Kausi 2015: Syksyllä 2015 istuin ensimmäistä kertaa vuokraponini Jessyn selässä. Olin päättänyt jo kauan aikaa sitten pääseväni isommille kilpakentille. Tämä poni vaikutti lupaavalta treenikumppanilta. Koko syksy rampattiin naapuritallin harjoituskisoissa ja ponin kanssa pelasi hyvin.