Sofia Sinisalmen kuulumisia kisakaudesta, HIHS:stä ja muuten

Mukana myös muutama hieno kuva!

Sofian kuulumisia vuodesta 2016

Vuonna 2015 syksyllä suurin haaveeni toteutui, kun istuin ensimmäistä kertaa vuokraponini Jessyn selässä. Olin päättänyt jo kauan aikaa sitten pääseväni isoille kilpakentille. Tämä poni vaikutti lupaavalta treenikumppanilta, vaikkei sillä kovasti tuloksia estepuolelta vielä ollut. Koko syksy rampattiin naapuritallin harjoituskisoissa ja tulokset olivat lupaavia.

Päätettiin 2016 alussa, että me aiotaan nyt lähteä maailmalle. Kaikki esteet selätettiin ja päästiin kiertämään keväällä eri kisoissa 80 cm ratoja sekä osallistuttiin Power cup -sarjakilpailuun. Sarjakilpailun toimesta päästiin starttaamaan ekat 2-tason kisat, johon matka sen kisan osalta päättyi esteradalla ongelmien takia.

Koko kesä taisteltiin hylkyjen kanssa kunnes viimein Hanko Sea Horse Week:illä löysimme kadottamamme otteen 90 cm radalla. Huippureissu oli Ainossa elokuussa puhtailla 80 cm ja 90 cm radoilla sijoitusten kera.

Käytiin myös koulupuolella kisaamassa mm. Ypäjällä poniderbyssä. Tajuttiin myös mahdollisuutemme päästä Helsinki Intertanional Horse Show:uhun ja ehdimme kerätä viimeiset puhtaat radat semifinaalia varten.

Helsinki International Horse Show on se jokavuotinen kohokohta. Muistan ensimmäisen kertani katsojana HIHS:issä, joka oli vuonna 2014. Olin tuolloin aivan ällistynyt, kuinka upeita ratsukoita sainkaan katsella. ''Tapahtumista parhain'', ajattelin. Siitä lähtien olen käynyt siellä joka vuosi katsojana ja tänä vuonna kilpailin itse Amateur tourissa.

Alusta saakka radalle pääsy tuntui vaan unelmalta, jonka ratsastuskoululaisen oli täysin mahdoton tavoittaa. Toisin kävi! Oli aivan upea fiilis Ypäjällä semifinaaleissa, kun saatiin käsiimme finaalipaikka jäähallilla.

Groomien kanssa saavuttiin jo edeltävänä päivänä ennen kisoja itse kisapaikalle kovan stressin vallassa, mutta suuri innostuksen tunne pamppaili kuitenkin rinnassa. Suurin hetki oli, kun asteltiin viimeisiä askelia kisakentälle, taluttaja päästi irti ja jäätävän suuri halli aukesi eteemme.

Kaikki meni rehellisesti sanottuna kuin elokuvissa, eli lopulta täydellisesti pienistä jutuista huolimatta. Nappasimme puhtaat radat ja ekana päivänä ylsimme jopa kuudennelle sijalle. Poni suorastaan loisti radalla ja ratsastajan hymy ei vaan voinut olla leveämpi. Vikana päivänä sovittiin groomien kanssa, että tuuletan, jos menee hyvin. Totta kai tuuletin.

Värikkään kauden hupensi HIHS ja silloin en voinut olla hymyilemättä, sillä olin maailman onnekkain ratsastaja ikinä.

Kilpailut-> Majorania edustavia ratsukoita -alasivulla löytyy tietoja muista seuraa edustavista ratsukoista.