Ennen ja nyt, vapaaehtoisvoimin edetään

Vaikka RS Majoranilla ja Leppävaaran ratsastuskoululla on omat erilliset ja itsenäiset toimintansa on selvää, ettei RS Majorania olisi perustettu ilman Leppävaaran ratsastuskoulua. Yhtä selvää on, ettei Leppävaaran ratsastuskoulua olisi perustettu ilman Hannele ja Heikki Mutikaista. Tänä päivänä olennaisessa roolissa, turvaamassa jatkuvuutta, on myös toisen sukupolven Mutikainen, tytär Tia Mutikainen-Ratshukin. 

Kuten ratsastuskoulun nettisivuilta voi lukea, ovat Hannele ja Heikki alalleen omistautuneita ja menestyneitä kouluratsastajia. He ovat saavuttaneet juniorien, nuorten ja seniorien luokissa yhteensä viisitoista SM-mitalia ja kolme EM-mitalia. Lisäksi saavutuslistalla on useita kansainvälisiä sijoituksia Saksassa, Tanskassa ja Ruotsissa. Myös Tia on saavuttanut menestystä SM-tasolla ja ratsastanut junioreiden koulumaajoukkueessa PM-tasolla. Osaamista seuran taustavoimista ei siis puutu.

Ansioluetteloiden lisäksi Mutikaiset ovat alusta alkaen jakaneet tietotaitoaan kaiken tasoisille harrastajille. Pääpaino toki ratsastuskoulutoiminnassa, mutta myös seuratoimintaan on satsattu. Etenkin taas tänä päivänä, kun Tia on mukana hallituksessa ja antaa olennaisen panoksen varsinkin seuran kisatoimintaan. Lisäksi jäsensihteerinä toimii jo viidettä vuotta Tian sisko Riikka Mutikainen.

Mitä tulee seuran toimintaan, näin 35 vuotta myöhemmin moni asia saattaa olla itsestäänselvyys, mutta aikoinaan näin ei välttämättä ollut. Ryhmäkoululuokat ja saksalaiset kouluohjelmat ovat esimerkki “uutuksista”, jotka Hannele ja Heikki toivat Majoranille. Myös demoja ja luentoja on järjestetty. 

Majoranin nettisivuilta löytyy paljon historiatietoa ja sieltä selviää miten monet ovat vuosien varrella antaneet panoksensa seuralle. Ensimmäiset vuodet puheenjohtajana toimi Heikki, jonka jälkeen muista pidempiaikaisista puheenjohtajista voisi mainita Anu Leppilammen, Leena Silfverberg-Issakaisen sekä varsinkin Hanna Kanervan. Hanna hoiti pestiä kunnioitettavat 9 kautta! Myös nykyinen puheenjohtajamme Malla Paajanen on jo neljännellä kaudellaan. 

Samoista historiatiedoista selviää, että jäsenten määrä on 2010-luvun “huippukauden” (350 jäsentä) jälkeen asettunut 200 ja 300 välille, mikä on varsin mukava määrä sekin. Samaan hengenvetoon on melkein pakko todeta, että vaikka on hieno muistella menneitä, niin jatkon kannalta seura-aktiiveja tarvitaan lisää! Ilman vapaaehtoisia seuratoimintaa ei voi pyörittää. Mitä useampi meitä on tekemässä, sitä laadukkaampaa toimintaa voimme tarjota. Mukaan saa ilmoittautua koska vaan!

2000-luvun ensikymmenellä vauhti kiihtyi - jo heti vuonna 2000 jäsenmäärä nousi yli kahden sadan

Järjestettiin Majoran-päiviä, demoja, retkiä, vikellystä ja tietenkin kisattiin aktiivisesti.

Kehityskin kehittyi, Majoranin ensimmäiset nettisivut otettiin käyttöön 2001. Sivuja tosin päivitettiin vain kerran kuussa. Somekanavista ja nopeasta tiedottamisesta ei tässä vaiheessa osattu edes haaveilla. 

Ilmoitustaulu ratsastuskoulun seinällä oli edelleen hyvin tärkeä. Esim. kisailmoittautuminen siirtyi nettiin vasta lähemmäs 20 vuotta myöhemmin. Vuosituhannen alussa olikin tärkeää olla oikeana päivänä tallilla lisäämässä oma nimi ilmoittautumislistalle, jos mieli mukaan kisoihin. Seuraavana päivänä, tai tuntiakin myöhemmin, se saattoi jo olla myöhäistä!

Innostusta kisaamiseen siis oli ja menestystäkin tuli. Aloitettiin uusi kaksipäiväinen molemmat lajit sisältävä Kesä Cup. Ensimmäisen voiton vei Piia Ahtee, joka olikin jo aiemmin osallistunut hienolla Jackpot-ponilla Villivarsa Junior Cup -kilpailuun ja selvinnyt finaaliin saakka.

Elisa Leppilampi osallistui toistamiseen tuntiratsastajien mestaruuskilpailuihin. Tällä kertaa ratsunaan Domani ja kotiintuomisina ensimmäinen kultamitali. Ratsukko toisti saman vuonna 2003, nyt senioriluokassa.

Elisan lisäksi tuntiratsastajien mestaruuskisoissa (nyk. ratsastuskouluoppilaiden valtakunnalliset mestaruudet) voittoon asti ovat yltäneet estepuolella Tiia Jaakkola Figaro-ponilla senioreissa sekä koulupuolella Hanna Kanerva Bruno-ponilla senioreissa ja Susanna Salmio Rasmus-hevosella aikuisratsastajissa. Susanna onkin seuramme varsinainen kestomenestyjä, niin kotitallilla kuin ulkopuolisissakin kisoissa, vuosikymmenestä toiseen. Mitaleita ja pokaaleita on kertynyt, ruusukkeista puhumattakaan.

Onnistumisia, sijoituksia ja mitaleita on muutenkin nähty laajalla rintamalla molemmissa lajeissa. Kaikkia  ei voi luetella, mutta mainitaan viimeisin, eli juniori Vilma Vienolan ja Lektran hieno 5. sija tämän vuoden kovatasoisissa ESRA:n mestaruuksissa. Lajina kouluratsastus, vaikka Lektra kyllä loistaa molemmissa lajeissa. 

Onnistumisten lisäksi on tietenkin kerrytetty arvokasta kokemusta silloinkin kun suoritus ei ole aivan terävimpään kärkeen riittänyt. Aina on ollut mahdollista oppia ja oivaltaa uutta. Tämän taustalla, yhtenä kulmakivenä toiminnalle on alusta alkaen ollut Hannelen ja Heikin vankka osaaminen. Unohtamatta tietenkään ratsastuskoulun jokaisen opettajan tärkeää panosta. 

Toki kisaaminen on vain yksi osa-alue ja seura on aina pyrkinyt tarjoamaan jäsenilleen muutakin. Aivan pienimmille ohjelmaan tuotiin helatorstaisin järjestettävät Ponilympialaiset. Ponilympialaisissa ratsastuskoulun ponikerholaiset pääsevät testaamaan vuoden aikana kertyneitä oppeja. Perinne aloitettiin vuonna 2003 ja jatkuu edelleen katkeamattomana.

Ponilympialaisten myötä Majoranin tapahtumakalenteri saavutti hyväksi havaitun rakenteensa ja sitä onkin noudatettu aina tähän päivään saakka. Tulevana sunnuntaina tulossa seuraava tapahtuma, eli seuramestaruudet ja kauden päättäjäiset. Tervetuloa paikan päälle!

Kymmenen vuotta toimintaa ja jäsenmäärä 194!

Eipä aikaakaan kun päästiin juhlistamaan Majoranin ensimmäistä 10-vuotiskautta. Muistoja olikin jo ehtinyt kertyä runsain mitoin. Ohessa joitakin poimintoja vuoden 1999 juhlajulkaisusta. Lue erityisesti menestyksekkäästä ponikatrillijoukkueesta, jota ohessa muistelevat "Fokkerin hoitajat" Katariina ja Isku.

Juhlajulkaisusta selvisi muun muassa se, että aivan ensimmäisen hedelmäratsastuksen voitti Maarit Seitsonen ratsulla Tabasco. Valitettavasti julkaisussa ei kerrottu, mitä hedelmäratsastukseen sisältyi. Onneksemme Maarit, Majoranin toiminnantarkastaja, on kuitenkin helposti tavoitettavissa tallilta tänäkin päivänä, joten asia on selvitettävissä!

Juhlavuonna 1999 palkittiin myös ensimmäinen Majoran-cupin voittaja Mia Virtanen, joka sai vuodeksi haltuunsa hienon Majoran Cup -pokaalin. Pokaali on edelleen jaossa, kyljessä tässä vaiheessa jo pitkä lista nimiä. Tällä hetkellä siitä pitää huolta tuorein voittaja, Maisa Nisula.

Juniori-ikäinen Elisa Leppilampi ratsulla La Bamba oli ratsastuskoulun ja Majoranin ensimmäinen osallistuja valtakunnallisissa tuntiratsastajien mestaruuskilpailuissa, jotka järjestettiin Tuomarinkylässä elokuussa 1999. Jatkoa seurasi seuraavilla vuosikymmenillä, mutta siitä lisää myöhemmin. Elisa on joka tapauksessa edelleen tuttu vierailija tallilla, tuntienpidon ja tuomaroinnin merkeissä, koska hevosalasta tuli Elisalle ammatti ja elämäntapa. 

Viisi vuotta perustamisesta ja jäsenmäärä jo 94!

Ensimmäiset tallikisat pidettiin helmikuussa 1989. Luokat olivat ryhmäkoulu I, ryhmäkoulu II, pujottelu, satulointi, hedelmäratsastus, kananmunaviesti, musiikkiratsastus, tynnyriratsastus ja rataesteet. 

Seuramestaruuksia järjestettiin heti vuodesta 1990 alkaen. Vuoden 1994 estemestari Marika L pääsi Ombre-ponin kanssa edustamaan Majorania ja ratsastuskoulua Villivarsa Junior Cupissa. 

Hubertusratsastusperinne sai alkunsa vuonna 1991. Niihin aikoihin kyseessä oli hyvinkin vauhdikas "ketunmetsästys" lähipelloilla. Pellot ovat edelleen tallessa, mutta senioreiden vanhentuessa (vai viisastuessa) tilalle on vaihtunut hillitympi hubertuskatrilli. Myöskin senioreiden iltajuhlat taitavat nykyään olla astetta rauhallisempia kuin 90-luvulla. 

Alusta alkaen Majoranin jäsenistössä on ollut reippaita ja avuliaita hoitajia. Ennen somea ja kännyköitä viestintä tapahtui perinteisin kynä ja paperi -menetelmin. Kuviakin voitiin ottaa vain se määrä, mikä filmissä oli (12, 24 tai jopa 36), ja ottamisen jälkeen saatiin jännittää viikon tai pari ennenkuin päästiin näkemään onnistuivatko otokset ylipäätään. Ainoa puhelin löytyi toimistosta, eikä sitä todellakaan kannettu ympäriinsä.