Anne-Maarit Hyttinen: Kaiken taidon takana on ratsastajan fysiikka

Lue kooste SRL:n järjestämästä luennosta!

Anne-Maarit Hyttinen: Kaiken taidon takana on ratsastajan fysiikka

Liikuntatieteiden maisteriksi juuri valmistuva Anne-Maarit Hyttinen puhui ratsastajan fysiikasta ja esitteli  esteratsastajan fysiikkatutkimuksen tuloksia Suomen Ratsastajainliitto ja Suomen Ratsastuksenopettajainyhdistyksen Ratsasta kunnolla -seminaarissa maanantaina 23.3. Helsingissä.

Päivä oli suunnattu ratsastuksenopettajille, -ohjaajille ja muille alan ammattilaisille. Sen aikana käytiin läpi ratsastusta taitolajina, mietittiin mitä elementtejä sen opettamisessa tarvitaan, miten taidon oppimista voisi helpottaa ja miten ratsastajan fysiikka vaikuttaa tähän kaikkeen.

- Taitava suoritus on suorituspaikasta riippumatta lähes muuttumaton, energiankulutus on vähäistä ja liikkeet automatisoituneita sekä taloudellisia. Taitavan suorituksen ajankäyttö on maksimoitu ja asetettu tavoite saavutetaan varmemmin. Ratsastajan taidon takana on kuitenkin joukko ominaisuuksia, joiden on oltava kunnossa, jotta taitoa voidaan oppia ja jo opittuja taitoja optimaalisesti hyödyntää, Hyttinen painotti.

Hyttisellä on takanaan vahva opillinen pohja. Hän opiskeli Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolla klassista harmonikansoittoa ja jatkoi harmonikansoitonopettajaopintoihin Joensuun konservatorioon. Takana ovat myös ratsastuksenopettajaopinnot, fysioterapeutin AMK-ammattitutkinto sekä  ammattivalmentajatutkinto. Ravitsemusopintoja hän on opiskellut kokin ammattitutkinnon kautta. Tavoitteena on edelleen väitöskirja ratsastuksesta.

Joka ratsastajalla eri lähtökohta

Hyttinen muistuttaa, että jokaisella ratsastajalla on erilaiset lähtökohdat jo siinä, että kunkin keho ja perimä on erilainen. Kehon rakennetta voidaan mitata erilaisin antropometrisin mittauksin. Tällöin tutkitaan kehon rakennetta, mittasuhteita ja koostumusta. Antropometriset mittaukset kuuluvat olennaisena osana myös urheilijan kuntotestaukseen.

- Ratsastajan taidon peruspilareihin kuuluvat perintötekijät, joihin kuuluu geeniperimässä saadut kyvyt sekä antropometriset ominaisuudet. Kyvyt ovat pohja kaikelle oppimiselle. Ne ovat suhteellisen pysyviä ja ominaisuuksia, joihin voidaan harjoittelulla vaikuttaa vain vähän. Ratsastuksessa keskeisimmässä roolissa ovat liikuntakyvyt, Hyttinen toteaa.

Antropometriset ominaisuudet vaikuttavat myös merkittävästi ratsastukseen. Ratsastajan pituus, paino, ikä ja kehon mittasuhteet vaikuttavat kehon käyttöön ja hevosen valintaan. Omalle keholle sopimaton hevonen tai sopimattomat varusteet vaikeuttavat taidon oppimista ja lihaksiston käyttöä. Ratsastaja saattaa joutua jännittämään lihaksistoa johtuen esim. liian leveästä satulasta suhteessa ratsastajan lantioon, liian isoliikkeisestä tai leveästä hevosesta suhteessa ratsastajan kokoon jne., jolloin ratsastussuorituksen rentous ja jäntevyys katoavat.

Fyysinen suorituskyky taidon oppimisen taustalla

Merkittävin taidon oppimiseen vaikuttava fyysinen tekijä on ratsastajan fyysinen suorituskyky, johon kuuluvat kestävyys, voima, nopeus ja liikkuvuus.

- Tutkimusten mukaan näyttäisi siltä, että ratsastajan kestävyys eli hapenottokyky olisi suurin taidon oppimisen ja hyödyntämisen este. Myös lihasvoimatasolla on oppimisen kannalta merkittävä rooli. Mikäli ratsastajan syketaso on jatkuvasti anaerobisella tasolla, ei suoritus voi olla rento. Jos normaali ratsastus normaalilla hevosella tuottaa ylenpalttisen hien pintaan, on hälytyskellojen alettava soida, Hyttinen painottaa.

- Tällöin ratsastaja tarvitsee ehdottomasti oheisliikuntaa ilman hevosta, jotta ratsastussuoritus olisi myös hevoselle miellyttävä kokemus. Tutkitusti heikko hapenottokyky on vahvasti yhteydessä putoamisonnettomuuksiin. Ratsastus yksin ei myöskään riitä pitämään kestävyyskuntoa yllä, hän jatkaa.

Hapenkulutus on suurinta kenttäratsastuksen maasto-osuudella. Esteratsastus on toiseksi kuluttavinta, ja kouluratsastus kuluttaa happea vähiten. Laukka kevyessä istunnassa on askellajeista kuluttavinta.

Hyttinen on selvittänyt asiaa, ja hänen havaintojensa mukaan ratsastajan voimataso on pääsääntöisesti normaalin väestön tasolla, ja heikoin lenkki on keskivartalon lihasvoiman epätasapaino.

- Vatsalihakset ovat selkeästi heikommat kuin selkälihakset, mikä aiheuttaa ongelmia myös tasapainoon. Kun keskivartalon lihasepätasapainoa korjataan, myös ratsastajan tasapaino kohenee. Tärkein harjoitettava voimaominaisuus on kestovoiman lisäksi maksimivoiman harjoittaminen kohdentuen tahdonalaiseen nopeaan hermotukseen. Kokenut voimaharjoittelija voi ottaa harjoitusohjelmaan myös nopeusvoimaharjoitteita, mutta nopeus- ja maksimivoimaa tulee harjoittaa vasta sitten, kun pohjat on hyvin tehty, jottei vammoja synny.

Liikkuvuus hyvä - toiminnallinen jäykkyys ongelma

Hyttinen näkee, että liikkuvuuden osalta ratsastajat ovat - vahvana elävästä legendasta huolimatta - hyvässä kunnossa.

- Fysioterapeuttisin testein mitattuna ratsastajien liikkuvuus on pääsääntöisesti normaali. Ongelmia on enemmänkin lihasten liikkuvuuden epätasapainossa ja vartalon kiertyneisyydessä, joka usein juontaa juurensa esim. työasennosta, paljosta autoilusta tms, Hyttinen avaa.

- Ratsastaja kärsii ennemminkin ns. toiminnallisesta jäykkyydestä. Tähän vaikuttavat esimerkiksi ratsastajan jännitys, heikko hapenottokyky, epäsopivat varusteet, liian isoliikkeinen tai iso hevonen suhteessa ratsastajan taitoihin tai kehon mittasuhteisiin jne. Kaikki edellä mainitut aiheuttavat ns. toiminnallista jäykkyyttä. Ratsastaja joutuu jännittämään lihaksistoaan, jolloin lihas ei voi olla enää rento.

Motoriset perustaidot kaiken pohjana

Motoriset perustaidot opitaan varhain, jo kolmesta seitsemään ikävuoden välillä.

- Tällöin lapsi tarvitsee erittäin monipuolista liikuntaa, jotta eri taito-ominaisuudet voivat kehittyä. Pahinta, mitä lapselle voi tehdä, on kieltää häntä liikkumasta, sillä motoriset perustaidot ovat myös merkittävä pohja lajitaitojen oppimiselle. Motoriset perustaidot koostuvat tasapainotaidoista, liikkumistaidoista ja välineenkäsittelytaidoista. Motorisia perustaitoja voidaan harjoittaa myös myöhemmällä iällä, Hyttinen kertoo.

Lajitaitojen oppimisen osa-alueet (mukailtu Gallahue & Donnelly 2003; Gabbard 2004; Mero ym. 2004; Schnabel ym. 2005; Hakkarainen ym. 2009; Jaakkola 2012).

Ratsastajan taidon kehittymistä voidaan kuvata suorituskykypyramidin avulla. Jos jokin pyramidin palasista on puutteellinen tai jäänyt harjoittelematta, on väistämätöntä, että lajitaitojen oppiminen vaikeutuu. Tällöin myös hevosen hallinta on puutteellista.

Motivaatio ja tahto vievät eteenpäin

Hyttisen mukaan on selvää, että taitoa ei voi oppia, mikäli fysiikka ei anna siihen mahdollisuutta. Mutta vaikka fysiikka olisi täydellinen, taitoa ei voi oppia optimaalisesti, ellei ratsastajalla ole motivaatiota ja intohimoa tehdä tavoitteensa eteen töitä.

- Täydellinen fysiikka, täydellinen hevonen, riittävästi rahaa, mutta ei motivaatiota, ei johda tuloksiin. Monesti taustaltaan vaatimattomampi, mutta motivoitunut ratsastaja, jolla on intohimo ja palo tehdä tavoitteensa eteen töitä etenee tuloksissa samaan tai jopa korkeammalle tasolle kuin ratsastaja, jolta motivaatio puuttuu, Hyttinen muistuttaa.

- Motivoitunut, ahkera ja työteliäs ratsastaja joka tekee sekä oman fysiikkansa että hevosensa fysiikan eteen töitä, löytää keinot päästä tavoitteeseen vaatimattomammallakin hevosella, erityisesti jos mukana on ammattitaitoinen ja yhtä motivoitunut valmentaja.

Huipulle on kuitenkin mahdotonta päästä, elleivät kaikki osa-alueet ole kunnossa. Tämä tarkoittaa siis myös ratsastajan omaa fysiikkaa ja tähän liittyvää laadukasta oheisharjoittelua.

Epäonnistumiset kuuluvat kuvaan

Ratsastajan motivoituneisuuteen kuuluu kyky sietää epäonnistumisia ja harjoitella myös epämukavuusalueella olevia asioita. Harjoittelu ei aina ole mukavaa, kun tavoitellaan todellisia tuloksia. Valmentajan tehtävä on tehdä valmennustilanteesta kuitenkin aina positiivinen ja kannustava, jotta ratsastajan fokus säilyy tavoitteessa ja tekeminen mielekkäänä. Positiiviset kokemukset painuvat pitkäkestoiseen muistiin paremmin, mikä nopeuttaa oppimista. Oppimista tapahtuu myös virheiden kautta, joten virheitä ei pidä pelätä, ja ne pitää ratsastajalle sallia.

- Taidon oppimisen kannalta pitkäkestoinen ja pitkäjänteinen opettaja-/valmentaja-oppilassuhde on erittäin merkittävä. Valmentajan jatkuva vaihtaminen tai monella valmentajalla surffailu vaikeuttavat oppimista, mikäli valmennuskokonaisuutta ei ole tarkkaan suunniteltu, valmentajat keskustele valmennettavasta yhdessä ja tee yhteisiä valmennussuunnitelmia. Mikäli valmennustyylit poikkeavat paljon toisistaan, oppiminen voi myös vaikeutua, Hyttinen toteaa.

Toiston rinnalle taito

Perussääntö 10 vuotta tai 10 000 tuntia ”jotta tulet taitavaksi” ei Hyttisen mukaan yksin riitä.

- Harjoittelun tulee olla säännöllistä, laadukasta, yksilöllistä ja suunnitelmallista, jotta taitoa voidaan oppia. Ratsastajan taitopyramidin osa-alueissa ei saa olla aukkoja, ja jos niitä on, niitä pitää laadukkaasti harjoittaa, jotta tavoitteita voidaan saavuttaa.

Tutkitusti vaihtelevat, lyhytkestoiset harjoitteet tuottavat jatkuvaa monotonista toistoa paremmin tuloksia.

- Harjoitusta pitäisi vaihdella usein, jotta ratsastaja pystyisi kehittämään jatkuvasti uusia strategioita ja toimintamalleja selvitä tehtävästä. Mitä tiheämmän hermoverkon ratsastaja saavuttaa, sitä helpommin ja nopeammin hän myös erilaisiin uusiin tilanteisiin reagoi. Laaja liikemallipankki motoristen perustaitojen ja fyysisen suorituskyvyn osalta auttaa lajitaitojen monipuolisessa oppimisessa, Hyttinen summaa.

Lähde: Suomen Ratsastajainliitto

Lisätietoja: Anne-Maarit Hyttinen, 050 590 4303, anne.hyttinen@ratsastajankunto.fi/

Lisätietoja: http://www.ratsastajankunto.fi/fi/

Terveysprofiili: http://www.ratsastus.fi/terveysprofiili